Katsoin joululomalla Tiina Lymin ohjaaman ja käsikirjoittaman elokuvan Myrskyluodon Maija (2024). Elokuva perustuu Anni Blomqvistin vuosina 1968-1973 ilmestyneeseen Myrskyluoto-romaanisarjaan, ja sen keskeisiä teemoja ovat rakkaus, vapaus ja naisen asema.

 Kaikista näistä voisi kirjoittaa pitkästi, mutta tässä tekstissä haluan keskittyä pohtimaan erityisesti vapautta, jonka tarinan päähenkilöt Maija ja Janne löytävät muuttaessaan Myrskyluodolle asumaan. Mietin myös, mitä Myrksyluodon Maija voi opettaa vapaudesta ja vapaasta elämästä nykypäivän maailmassa.

 Elokuvan tapahtumat alkavat Ahvenanmaan saaristossa sijaitsevasta Vestergårdin kylästä. Kylän asukkaiden keskuudessa vallitsee vanhoillinen ja jokseenkin painostava ilmapiiri, eikä 17-vuotias Maija tunne sopivansa kunnolla kylän yhteisöön. Sitten Maija joutuu vasten tahtoaan naimisiin Janne-nimisen kalastajan kanssa, ja he muuttavat kahdestaan asumaan syrjäiselle Myrskyluodolle.

 Luodon eristyneisyys kuitenkin vapauttaa Maijan ja Jannen Vestergårdin yhteisön painostavasta tunnelmasta. Omassa maailmassaan he saavat elää juuri oman näköistä ja heille itselleen sopivaa elämää. Pian syttyy heidän välilleen myös palava rakkaus ja vahva luottamus.

 On hyvin mielenkiintoista, että kaikista maailman paikoista vapaus löytyy juuri syrjäiseltä luodolta. Luoto on pinta-alaltaan suhteellisen pieni, ja liikkumisen mahdollisuudet rajoittuvat pienelle alueelle. Pois ei pääse noin vain.

 Elinympäristönä luoto on äärimmäisen ankara, ja selviytyminen vaatii jatkuvasti raskasta työtä, varsinkin kun niskassa painavat suuret velat korkoineen. Maija ja Janne ovat myös sidottuja toistensa seuraan lähes koko ajan, ja kummankin selviytyminen riippuu toisen läsnäolosta ja työpanoksesta.

 Liikkumisen rajoitteet, raskas päivittäinen työ, tiukka toimeentulo sekä yhteen ihmiseen sitoutuminen eivät kuulosta erityisen vapauttavilta asioilta. Ovatko Maija ja Janne siis sittenkään kovin vapaita?

 Vapaudessa on usein kyse valinnasta. Siitä, mitä pitää elämässä kaikkein tärkeimpänä. Vestergårdin vanhoillisesta yhteisöstä ja yhteiskunnan normeista vapaa elämä on Maijalle ja Jannelle mahdollista vain syrjäisellä luodolla. Ainoastaan siellä he voivat esimerkiksi juoksennella alasti ympäriinsä kenenkään piittaamatta. Elämä luodolla kuitenkin vaatii äärimmäistä sitoutumista ja raskasta työtä päivästä toiseen, mutta tämän vaivan Maija ja Janne ovat vapautensa eteen valmiita näkemään.

 Yhtä lailla nykyäänkin vapaus yhteiskunnan vallitsevista normeista vaatii sitä tavoittelevalta sitkeää vaivannäköä elämän eri osa-alueilla. Ja vaikkei näin radikaaleja vapauksia tavoittelisikaan, vaativat kaikki arkisemmatkin vapaudet aina niin ikään vaivannäköä. Esimerkiksi vapaus puhelinriippuvuudesta vaatii suurta pitkäjänteisyyttä sekä itsekuria, ja vaikkapa vapaus stressistä edellyttää todella kehittyneitä ajan- sekä mielenhallintataitoja.

 Vapaus saatetaan usein esittää niin kuin se tarkoittaisi huoletonta, vaivatonta ja helppoa elämää, mutta todellisuudessa on kaikella vapaudella aina jokin hinta. On valitettavasti utopistista ajatella, että vapaus voisi syntyä täysin tyhjästä; että ihminen voisi olla vapaa näkemättä sen eteen lainkaan vaivaa.

 Elämän paradoksi tuntuukin olevan, että me ihmiset toivomme vapautuvamme kaikesta elämämme epämukavuudesta ja mieluiten niin, ettemme joudu näkemään sen eteen lainkaan vaivaa tai maksamaan siitä minkäänlaista hintaa.

 Tämä toive kuitenkin loogisesti mahdoton, sillä todellista vapautta ei ole koskaan mahdollista saavuttaa tai ylläpitää näkemättä sen eteen vaivaa. Ja jos vapauden eteen on aina nähtävä vaivaa, on silloin mahdotonta, että ihminen voisi jotenkin vapautua kaikesta vaivannäöstä ja epämukavuudesta elämässään.

 Lisäksi toive äärettömästä vapaudesta on mielestäni jo lähtökohtaisesti jokseenkin kyseenalainen, sillä jos ihminen olisi vapaa aivan kaikesta ja eläisi ilman minkäänlaisia velvollisuuksia, rajoituksia tai haasteita, ei hänen elämänsä silloin kiinnittyisi yhtään mihinkään. Toisin sanoen, hänen elämällään ei silloin olisi minkäänlaista tarkoitusta.

 Ehkäpä toinen vapauteen liittyvä paradoksi onkin siinä, että ihminen itse asia tarvitsee jonkinlaisia rajoitteita ja velvollisuuksia ollakseen todella vapaa. Esimerkiksi jalkapallossa maalitolpat, kentän rajat ja pelin säännöt mahdollistavat vapautuneen pelaamisen, sillä muutenhan kyseessä olisi tarkoitukseton anarkia. Ilman jonkinlaisia rajoitteita, velvollisuuksia ja niistä koituvia haasteita on ihmisen elämä valitettavasti aivan yhtä tarkoituksetonta kuin tällainen jalkapallo.

 Myrskyluoto rajoittaa Maijan ja Jannen elämän pienelle alueelle, pakottaa heidät tekemään päivittäin raskasta työtä ja viettämään lähes kaiken aikansa vain keskenään ja lastensa kanssa. Kuitenkin juuri näiden asioiden voidaan nähdä antavan heidän elämälleen selkeän tarkoituksen; selvitä hengissä ja rakastaa toisiaan parhaansa mukaan. (Ei yhtään hullumpi tarkoitus elämälle!)

 Tästä näkökulmasta katsottuna Maijan ja Jannen vapaus yhteiskunnan normeista palvelee nyt heidän elämänsä suurempaa tarkoitusta. He voivat rakastaa toisiansa ja lapsiaan vapaasti ja juuri itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Vapaus ei ole siis itsessään lopullinen päämäärä, vaan se pikemminkin mahdollistaa elämän todellisen tarkoituksen toteuttamisen.

 Mielestäni todellinen vapaus onkin juuri sitä, kun ihminen tietää elämänsä tarkoituksen ja tuntee voivansa toteuttaa sitä vapaasti ilman merkittäviä rajoitteita. Hän on tyytyväinen omiin vapauksiinsa ja kykenee iloitsemaan niistä. Aidosti vapaa ihminen myös tiedostaa vapauksiensa hinnan, ja hän hyväksyy vapauksiensa edellytykesnä olevan vaivannäön.

 On kuitenkin aina tärkeää muistaa, että me ihmiset olemme hyvin rajallisia ja epätäydellisiä olentoja. On asioita, kuten esimerkiksi krooniset sairaudet tai jotkut aiempien elämänvalintojen seuraukset, joista on mahdotonta vapautua riippumatta siitä kuinka kovasti toivoo tai yrittää. Mutta ehkäpä vapautta voikin olla myös se, että osaa hyväksyä kaikki ne asiat, joita ei voi itse muuttaa ja joista ei ole mahdollista omin avuin vapautua.

 Luodon syrjäisyys antoi Maijalle ja Jannelle vapauden rakentaa elämänsä ja olonsa juuri heille itselleen sopivaksi. Heidän elämänsä ei ollut kenellekään näytillä eikä kenenkään arvioitavana.

 Luodon syrjäisyyden voi kuitenkin nähdä toimivan myös päin vastoin, sillä luodon eristyksestä Maija ja Janne eivät itsekään juuri nähneet muiden elämää. He olivat siis myös omalta osaltaan vapaita muiden arvioimisesta, koska he eivät jatkuvasti joutuneet vertailemaan itseään ja omaa elämäänsä muihin.

 He pystyivät keskittymään täysillä siihen, mitä heidän edessään todella oli, ja miltä juuri heidän oma elämänsä kullakin hetkellä näytti. He pystyivät keskittymään elämän iloihin ja suruihin ilman jatkuvaa vertailun painetta.

 Tämä onkin nykypäivänä erityisen vaikea vapaus saavuttaa, kun sosiaalinen media ja internet näyttävät jatkuvaa sisältövirtaa muiden elämästä. Maailma on tulvillaan mainoksia, jotka pakottavat ihmisen ajattelemaan kaikkea sitä, mitä muilla varmasti on mutta hänellä itsellään ei.

 Tässä yhteydessä on tärkeää huomata, että vaikka Maija ja Janne lapsineen viettivätkin suurimman osan ajastaan luodon eristyneisyydessä, eivät he missään nimessä pyrkineet maailmaa, kyläyhteisöä tai perheitään pakoon. Päin vastoin, heidän toimeentulonsa riippui lähes täysin suhteiden ylläpitämisestä ympäröivään yhteiskuntaan.

 Kylästä he esimerkiksi saivat lainaa talonsa rakentamiseen, ja kauppaa käymällä he pystyivät maksamaan tämän lainan takaisin. Maijan ja Jannen perheet olivat mukana rakennustöissä luodolla, ja ilman heidän apuaan olisi taloa tuskin saatu valmiiksi. Vastaavasti Myrskyluodon perhe lähti käymään Vestergårdissa esimerkiksi hautajaisissa ja kastetilaisuuksissa.

 Maija ja Janne eivät siis hylkineet muita ihmisiä tai olleet vihamielisiä yhteiskuntaa kohtaan. He elivät vain elämäänsä yksinkertaisesti sen mukaan, minkä tunsivat oikeaksi ja todeksi. He olivat selvillä heille itselleen tärkeistä asioista ja valmiita näkemään niiden eteen jatkuvasti vaivaa.

 Tämä onkin mielestäni tie vapauden löytämiseen myös nykypäivän maailmassa. Jokainen voi löytää oman (vertauskuvallisen) luotonsa, jolla saa elää ja olla juuri itse haluamallaan tavalla, säilyttäen silti lämpimät suhteet ympärillä oleviin ihmisiin sekä yhteiskuntaan. Luodolla on kuitenkin oltava valmis tekemään jatkuvasti töitä, jotta elämä siellä olisi mahdollista.

 Siis:

 Mistä asioista minä todella haluan olla vapaa? Mitä tarkoitusta vapauteni palvelee? Onko tämä tarkoitus todellakin hyvä? Mitä minun on konkreettisesti tehtävä saavuttaakseni toivomani vapauden? Olenko valmis näkemään ja kestämään sitä vaivaa, jota vapauteni edellyttää?

 Nämä ovat suuria kysymyksiä, joissa riittää pohdittavaa todennäköisesti läpi elämän.

 Janne löysi luodon vapauden osittain olosuhteiden pakosta ja osittain tietoisen valinnan seurauksena. Kun hänelle ei perheen kolmantena poikana jäänyt kylästä minkäänlaista perintöä, oli hän valmis ottamaan riskin ja aloittamaan oman elämänsä kaukaisella luodolla.

 Maija sen sijaan päätyi luodolle alun perin täysin vasten tahtoaan. Niinpä hän päätyikin löytämään elämänsä tarkoituksen ja vapauden juuri sieltä, minkä hän aluksi luuli olevan ikuinen vankilatuomio; epämiellyttävä avioliitto kaukana kaikesta.

 Merkityksellinen ja vapaa elämä saattaa siis joskus löytyä tietoisen valinnan seurauksena, mutta aivan yhtä hyvin se saattaa yllättää juuri siellä, missä sitä vähiten osaa itse odottaa. Lopulta on elämä aina aivan liian ihmeellistä ja monimutkaista ollakseen täysin ihmisen itsensä hallittavissa – tai edes ymmärrettävissä.